Sosiaalisuudesta ahdistus

Kuten Milla todella oikessa ollen sanoi, ahdistun kaikista ihmisistä ja kaikesta kanssakäymisestä (tai en ihan kaikista, mutta suurimmasta osasta). Se on surullista, koska pidän todella monista ihmisistä ja keskustelen erittäin mielelläni muita ja meitä yhdessä askarruttavista asioista. Tapaan ihmisiä mielelläni ja otan osaa sosiaalisiin tapahtumiin, mutten pysty niihin tavalla, jolla haluaisin. Toisaalta olen kamalan ujo, mikä saa minut pelkäämään jopa tervehtimistä, mikä taas on monien mielestä kamalan epäkohteliasta tai ylimielisen oloista, ja koska en suorassa kontaktissa vaikuta ujolta, suurin osa ihmisistä on yllättynyt kertoessani raastavasta ujoudestani.


Ahdistukseni ei johdu ihmisistä itsestään, vaan oman käytökseni hankaluudesta. En jostain syystä saa itseäni käyttäytymään siten kuin haluaisin, vaan ahdistus sosiaalisesta tilanteesta saa minut toimimaan kamalan kömpelösti. Sosiaaliset tilanteet ovat posliinikauppani. En ole kaupassa ainoa, mutta hämmentyneinä katsomme ulkopuolella suvereenisti hengailevia kanssaihmisiämme.


Mitä enemmän huomaan käyttäytyväni hankalasti, huonosti tai typerästi, sitä enemmän ahdistun tulevista tilanteista. Muistaessani kömpelyyteni ja sen, miten olen käyttäytynyt, päättelen, että minun pitäisi vetäytyä sosiaalisesta kanssakäymisestä, koska en selvästikään osaa sitä, enkä jostain mystisestä syystä kykene oppimaan. Olen tullut niin kamalan itsetietoiseksi käytöksestäni, mutten tiedä, miten voisin korjata sen. Juuri, kun olin oppinut suomalaisen sosiaalisuuden säännöt, päädyinkin alalle, joka on todella kansainvälinen, ja nyt kaikenmaailman muut ihmiset ja muut maat ovat sotkeneet käytöskäsitykseni tyystin. Saksalaiset ovat omanlaisiaan, tanskalaiset ja ruotsalaiset kovin positiivisia ja hymyileviä, jenkit ylitsevuotavan ja valheellisen ystävällisiä ja britit täysin käsittämättömiä. Suomalaiset ovat helppoja tuttuutensa takia, mutta kaikki edellä mainitsemani sekä monet muut uudet sosiaaliset kulttuurit ovat tehneet minusta täysin sosiaalisen invalidin.


Pyörin niin monilla metatasoilla, että voin jo pyörteistä pahoin. Tiedostan tekstinikin olevan itsekeskeistä ja itsekästä. Yleensä teen nämä huomiot vasta jälkeenpäin ja haluaisin korjata tilanteet, mutta jälkeenpäin on yleensä liian myöhäistä. Tilanteet ovat menneet jo, ja joku on jo ehtinyt saada väärän käsityksen, tai sitten juurikin oikean, muttei sellaisen, jonka olisin hänen halunnut saavan.


Pidän niin monista ihmisistä ja haluaisin viettää heidän kanssaan aikaa myös tulevaisuudessa. Pelkään, että pilaan nämä mahdollisuuteni. Toisaalta minun pitäisi vain unohtaa koko asia ja keskittyä niihin muihin ihmisiin. "Älä ajattele sinistä apinaa" ei kuitenkaan saa ajattelemasta sitä sinistä apinaa.


Voisinko vain mennä jonkun ystävän kanssa ulos ja jättää nämä jutut silleen??? Tai sitten tarvitsen sitä saikkua. Hulluudella voi aina kuitata kaiken.


P.S. Koko viikonloppu on jo ihan täynnä kaikkea sosiaalista. Kummasti sitä on, vaikka tunnen pilaavani kaikki sosiaaliset tilanteet yksi toisensa jälkeen. Ehkä kukaan ei vain huomaa.