Oi oman elämäni Søren, nyt vasta ymmärrän, mistä on ja on ollut kyse. Olen ollut lähimpänä sille, mikä on ilmeisintä. Olet kuin reinkarnaatio tanskalaisesta, valinnut vain synnyinpaikaksesi vieläkin pohjoisemman. Reginesi on jo tapahtunut, ja jos noudatat vanhaa kaavaa, olet ikuinen kivun vanki siihen suuntaan. Se tarkoittaisi, että olisin turvassa - lähinnä itseltäni.
Miten olen ollut niin sokea mieltymykseesi häneen, tanskalaiseen sielunkaimaasi? Palaset sopivat paikoilleen niin, että vieno väristys kulkee ihoani pitkin. Samalla projisoin sinuun jotakin, mitä sinussa ei ole, ja se on vaarallinen tie ihmissuhteelle.
Lehteilin yöllä kirjoittamaasi. Mieleni hymyilee lukiessani sanojasi. Herätessäni ymmärsin, miksi olen pitänyt lahjaasi esillä kuin kunniapaikalla. Luin uudestaan. Huomaan, että tunnet minut paremmin kuin itse haluaisin tuntea itseäni.
Olet oikeassa.
Jos lähtisin Kööpenhaminaan, olisit kuin tervetullut kotiin. Olisin kuin unelmiesi Sofoksen kaupungin turvasatama, joka tarjoaisi tilan ilman, että joku soittaisi ja kysyisi, voiko liittyä seuraan ja ilman että sinun täytyisi tuskissasi olla sanomatta ääneen, että haluaisit olla kahden. Jos taas en lähde, joudun todella kohtaamaan itseni ja parantuneet haavat, joiden jäljet olivat jo kadonneet niin kauan aikaa sitten, etten eilen yöllä edes muistanut niiden olemassa oloa.
Kiitos muuten oluesta. Pohdin, josko se auttoi sinua sanoissasi. Minut se ainakin tuuditti uneen omani vierellä, joka sinuun verrattuna on niin vieras.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti