Palautin gradun samalla, kun Dan Zahavi astui ovesta sisään ja alkoi puhua. Painoin "Senden", olin kuin olisin vain sulkenut koneen. Kerron hitaasti aina yhdelle ihmiselle kerrallaan.
Pelotti, lopultakin Zahavi oli siinä, ja voisin puhua hänelle.Ihailemani ääni, joka puhuu älykkäitä asioita, tekee elämäntyötä paremman maailman eteen.
-- poistan tämän --
En osaa tulla toimeen.
Yritän pitää kaiken etäällä, en halua tehdä yhdestäkään asiasta lähelläni objektia. Haluan kaiken olevan poissa, etäällä, kuin verholla erotettua.
En halua ajatella palautettua graduani. Pelottaa olla iloinen. En halua kuulla siitä mitään, olen pakannut siihen niin suuren osan viimeisen vuoden kärsimyksestä ja elämänpelosta. Kaiken lisäksi gradu on jotakin niin tavallista, jokaisen risti, joka pitää itse kantaa.
En ole sen arvoinen. En halua olla mitään. Olen itsellenikin abjekti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti