Kaipauksesta ja kivusta, kuten aina. Olen astumassa neljänteen kaupunkiin kahden päivän aikana. Bussimatkailu on tullut kovin tutuksi, kuin asuisi näissä putkissa katsomassa viereen istuvia vieraita ihmisiä.
Paikasta toiseen matkustaminen on mielenkiintoista, yksinäistä ja surullista sekä iloista samaan aikaan. Oli ihanaa käydä Helsingissä tapaamassa rakkaita ihmisiä, vaikka en päivän aikana ehtinytkään nähdä melkein ketään. Oli aivan yhtä ihanaa olla viikko Tallinnassa näkemässä perhettä ja sukua sekä muutamia sikäläisiä ystäviä. Oli myös siistiä törmätä todella mainioon ihmiseen Vilnassa ja käyskennellä monta tuntia pitkin kaupungin katuja ja nähdä vanhaakaupunkia. Huomasin taas rakkauteni Berliiniin ja kaipaukseni sinne, kun äsken vietin siellä muutaman tunnin Charlottenburgissa ja pienessä kebabkahvilassa. Olen tunnin päästä Leipzigissa, jossa kolme ystävää tulevat vastaan ja jonne jään vihdoin pariksi päiväksi. Odotan jo sängyssä nukkumista.
Bussiasemien vessoissa on oikeastaan ihan hyvä peseytyä ja vaihtaa vaatteita. Kalseista peilikuvista huomaa oman kehityksen matkustamisen aikana: mennessäni Saksasta kohti pohjoista näytin Vilnan aseman peilissä narkkarilta, kun posket olivat laihtuneet lommoille ja silmänaluset sinersivät. Tallinnassa jouluruoat toivat posket takaisin ja aikainen laiva Helsinkiin sekä busseissa nukutut yöt ovat värittäneet kasvoja taas eri sinisen sävyin.
Matkustuskaipaukselle on vaikeaa löytää sanoja, vaikka se iskee joka kerta samalla tavalla. Ehkä ongelma on siinä, ettei satu, vaan on pikemminkin nostalgiaa ja jälleennäkemisen riemua. Siksi kirjoitan runoja jostain aivan muusta, nimittäin rakkaudesta (sattuu tarpeeksi herättääkseen luovuuden).
Ps. Käytävän toisella puolella istuu arabiaa puhuva tyyppi, jonka ääni on pelkkää kähinää. Kuulostaa ihan Darth Vaderilta, sellaisella siistillä tavalla. Olen sopivasti pukeutunut Star Wars -teepaitaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti