Haluaisin tehdä gradun Husserlin ja Paarungin, kehollisuuden fenomenologian sekä Sara Heinämaan jutuista, mm. heijastuksesta siten, että aiheena olisi suurinpiirtein jotakin sellaista kuin ihmisen kokemus omasta kehosta ja sen pohjalta ympäröivien kategorisoiminen, eli sukupuolittuminen oman kehon (eli ulkoisten merkkien) perusteella samaistamiseen. Tutkisin siis sitä, miten sukupuolet ovat kategorioina luotuja sen perusteella, että ihmiset samaistavat samanlaiset itseensä, eli miten esimerkiksi länsimaisessa kulttuurissa sukupuolet ovat jakautuneet mies- ja naissukupuoleen sen perusteella, että ihmiset "pariuttavat" toiset samanlaisina pitämänsä itseensä ulkoisen kehon perusteella ja siten luovat itse itselleen sukupuolikategorian. Pariuttaessaan toiset itseensä ihmiset myös näkevät toisten aidon ulkokuoren sijaan heissä heijastuksen omista ennakko-oletuksistaan, jotka he muodostavat itsensä perusteella. Eli esim. naiset näkevät toiset naiseksi luokittelemansa "naisina" ja sellaisina kuin itse ovat.
Suurinpiirtein jotain tuollaista (jos en kohta ole sittenkin sitä mieltä, ettei tämä idea ole mistään kotoisin). Unelmoin öisin siitä, että saisin ohjaajakseni Heinämaan. Sitten unelmoin myös siitä, että saisin aikaiseksi L:n gradun.
Pitäisi alkaa lukea, onneksi ylihuomenna on viimeinen työpäivä, niin ehtii.
Ps. Olen viime aikoina ajatellut paljon naiiviutta eli pintapuolista ja äkkipikaista tarkastelutapaa. Oikeastaan sukupuolikategoriakysymys menee samaan aihepiiriin, samoin se minäkeskeisyys, jota pohdiskelin Puolassa. Voisin tutkia aihetta tulevaisuudessa hiukan lisää, nyt kun tämä "tutkijan"urakin on Staralla urennut.
Pps. Ajattelin Ave Minervan jälkeen kirjoittaa kirjan, jonka nimi olisi Tractatus Philocus Erosophicus ja joka olisi todella riisuttu ja nykykäsityksille irvaileva tarina ihmissuhteista. En tiedä vielä, onko tästäkään ideasta mihinkään, mutta mietiskelin sitä innokkaasti viime yönä heräillessäni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti