Synkkää kauneutta

Philip Glass: Koyaanisquatsi


Kun en ehdi eksplikoida,
sulkea sanoiksi sitä,
mitä tuntematon
on.

Kun puhe ja kirjoitettu asu
vain suuntaa antavia
toisilleen,
eikä A
kuulu sanoissa,
ainakaan ranskalaisittain.

(on)

Kun yhteiskunnan dispositiivi,
äärien verkko ja mielipiteiden yhteneväisyys,
kulkevat yhteen,
syntyy ajattelun kieli eli ennakkoluulot,
joita päteviksi
ei saa ennen kuin niistä luopuu.

Miksi olen niin kiinnostava (lue: väärällä tavalla)?

Vrt. Nietzsche...

Asiaan:

Taas äsken istuskellessani hetken sanomatta sanaakaan porukassa kävi niin, että yksi tyyppi tuli juttelemaan mukavia. Kyseinen tilanne on aina kiva siitä, että huomaa, että joku haluaa jutella. Kivuus kuitenkin loppuu siinä vaiheessa, kun mukavan oloinen tyyppi kysyy, voitaisiinko mennä kahville tms. joku kerta. Silloin tulee sanotuksi se, mitä koko ajan pelkäsinkin.
Olen pitkään miettinyt, mikä porukkaa vaivaa, kun jatkuvasti saan olla selittelemässä ihmisille, etten kiinnostu KENESTÄKÄÄN, EDES SINUSTA seksuaalisesti, sillä se puoli sydämestäni on ainakin näillä näkymin ikuisesti varattu. Tänään kävellessäni kotiin mieleeni iski ajatus, että kiinnostavuuteni saattaa johtua samasta syystä kuin se, että pidän itseäni mitättömänä, tylsänä ja rumanakin (mikä tosin on toissijaista). Vahva melankolinen alavire nimittäin näyttää vetävänsä puoleensa kiinnostuneita samalla, kun se painaa minua itseni lopettamisen partaalle.

Katalaa ja kieroutunutta, mutta kai totta: Erotun valtavirrasta, mikä olisi kivaa, jos erottava tekijä ei olisi kuristava paino kehon jokaisessa hermosolussa. Samalla kiinnitän huomiota ympärilläni, mitä en tajua ennen, kuin se tullaan vääntämään rautalangasta ja joudun pahoillani kertomaan, etten voi vastata kiinnostukseen. Sekin olisi kivaa, jos en aina ahdistuisi siitä, että joku haluaa minusta jotakin, mitä en voi, enkä haluakaan, antaa.

Ps.

Kerroin matkalla kotiin myös yhdelle kaverille, että psykiatrisen hoitajan mukaan olen vakavasti masentunut. Kaverini oli sitä mieltä, että olen hänen tuntemistaan masentuneista se, joka suhtautuu asiaan järkevimmin. Tämä teki iloiseksi, sillä se antaa toivoa siitä, että voin joskus esim. elää asian kanssa, jos tilanne ei muutu.

Runo rumasta

Henki salpautuu,
happi ei kulje
keuhkoihin tai ulos.
Kuristava tunne
repii kurkkua,
haukon, ahmin,
    kuulen huokauksen purkautuvan huuliltani.

Älä koske,
älä sano,
mene pois.
En ole sinun.

En keho,
vaan ihminen,
olen lyöty,
tapa loputkin.

Saisin viimein mennä.

Yritän,
mutta arki on kesken.
Jäljet ovat piilossa,
eivät näy ihon alta.

Sinä lähdet,
elät,
rakastat
omalla tavallasi maailmaa.

Liittyen edelliseen

Pieni musta kirja on joskus ylppärilahjaksi saamani tyhjä mustakantinen kirja, jonne aloin taas parin vuoden jälkeen kirjoittaa heränneitä filosofisia ajatuksiani.

Aloin taas kirjoittaa pientä mustaa kirjaa

Ja innostuin Deleuzestä. Siinä ja Foucault´ssa on niin paljon samaa, että erot ovat todella mielenkiintoisia, varsinkin, kun puhutaan vallasta ja sen eri tavoista ilmetä eri aikoina.
Mietin näiden kahden kautta sitä, mikä nytkin on vaalien alla kovasti pinnalla, eli julkista keskustelua ja argumentaatiota siinä. Kun niin moni kokee mielipiteidensä perustuvan jollekin rationaaliselle päättelylle, mutta silti monen argumentaatio suuntaan tai toiseen ontuu. Näitä huonoja perusteluja lukiessa on usein yrittänyt nähdä asioita perustelijan silmin ja ymmärtää, mihin mielipide oikeasti perustuu. Tajusin kuitenkin jokin aika sitten, etteivät ne mielipiteet perustukaan yksittäisen ihmisen järkeilylle, vaan jollekin, joka on siitä ihmisestä täysin riippumatonta, eli juuri sille vallan muodolle, joka nykyään vallitsee, eli Foucault´n biovallalle.
"Mielipiteet" ovat siis olleet olemassa jo ennen kuin ihminen on omaksunut ne. Rationaalisiksi niillä on mahdollista muuttua vasta sitten, kun ihminen tiedostaa mielipiteidensä juuret, eli ne yhteiskunnan normit ja uskomukset, joihin mielipiteet perinteen takia perustuvat. Ihmisen siis tulee tajuta, miksi ajattelee, niin kuin ajattelee, ennen kuin voi todella perustella mielipiteensä (ja tässä kohtaa usein monet syrjivät, konservatiiviset tai patriarkaaliset mielipiteet hylätään, sillä niiden joukosta on harvoja väitteitä, jotka voi todella perustella pätevästi).
Tämän takia julkisessa keskustelussa eivät usein tappelekaan yksittäiset ihmiset, vaan biovallan normalisointimääritelmät -siis ajatukset siitä, mikä on ja minkä pitäisi olla "normaalia". Uudet määritelmät ja argumentit niiden perusteeksi tulevat monelta eri taholta ja ovat jonkun yksittäisen ihmisen tai ryhmän (ainakin alkujaan) rationaalisesti koostamia väitteitä, ja vanhat tottumukset/ mielipiteet, joita vastaan tapellaan, ovat juuri sitä vanhaa normalisoinnin tulosta, joka elää yksittäisistä ihmisistä huolimatta, sillä ne eivät ole perusteltuja.

-Jep. Tämä kaikki on nimittäin hankalaa kirjoittaa sinne pieneen mustaan kirjaan, ja kirjoitan sinne pikemminkin lyhyitä muistiinpanoja ajatuksista, joita on viime aikoina alkanut vilistä melkoisesti. Siksi aloitin ajatuksen kirjoittamisen tänne, ja mietiskelen ja kehitän ajatuksia vielä muualla. Rakkaat, jotka olette tähän asti päässeet, älkää siis arvostelko minua tässä sanomani perusteella, sillä ajatus on vasta aluillaan, tässä vasta siemen.