9. kesäkuuta 2014

Luomistyötuskanpurkua

Joskus oma teksti tulee liian lähelle. Aikaisemmin kirjoitettu tuo mieleen tapahtuneen, jonka oli jo peittänyt aivokuoren alle alitajuntaan.

Pohdiskelen, laittaisinko pikkuiseen esikoiseeni lisää rumia kohtauksia. Voin aina sanoa, että kirjani on pelkkää fiktiota, toisaalta joku voi ymmärtää asian todellisen laidan. Kaikkein kamalin siinä on totisinta totta, ja on vaikeaa kuvitella rumempaa kuin mitä on itse kokenut toisen ihmisen kädestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti