Kuoleman kandidaatti

Arvuuttelen päässä teemaa, josta kirjoittaa ensi keväänä. Kuolemaa-kohti-oleminen antaa hedelmällisen pohjan tutkia ihmisen tietoisuutta ja olemista, niin ontista kuin ontologistakin.
Kuoleman tutkiminen avaisi ihmistä enemmän kuin moni muu elämän olennainen tekijä, sillä sen ymmärtäminen antaa ihmiselle ultimaalisen vapauden, onhan elämän ja kuoleman kysymys kysymyksistä suurimpia. Kuoleman ymmärrys antaa ihmiselle kyvyn hallita omaa elämistään, sillä kuoleman mahdollisuus tulee niin lähelle, että sen voi itse toteuttaa tai olla toteuttamatta. Näin ihminen ei enää ole biologisen vietin alaisuudessa, vaan nousee sen yläpuolelle lähemmäs jumalia (olen lukenut viime aikoina Platonia ja pohtinut paljon ideoiden ja jumalten yhteyttä). Päätös tappaa tai olla tappamatta itseä antaa ihmiselle ohjat biologialta.
Siitä johtuu sitten kaikki muu, kuten ihmisen ero muihin eläimiin, mikäli muilla eläimillä ei ole tajua kuolemastaan. Näin ihminen tosiaan on jo zoon logon echon, koska toisin kuin muilla eläimillä, sillä on logosta ja ontologinen ymmärrys omasta olemisesta ja siten elämän päättymisestä. Tämä aiheuttaa tajun myös omasta elämästä, sillä elämä on loppuun kohti kulkevaa aikajanaa, jonka eri kohdissa toteutuvat eri elämän vaiheet.
Näihin teemoihin ajattelin pistää tietenkin Heideggerin, ehkä Hegeliä ja jtn Platon- ja Aristotelestutkimusta, ja vielä jotain ranskalaisia vaikka. Luen myös tällä hetkellä Itsemurha filosofiaa, joka antaa mielenkiintoisia ajattelemisen aiheita.

Ajatuksen rippeitä, joita alkoi tippua tällä viikolla tai viime viikolla, ja nyt niillä on koko kesä aikaa muuttua johdonmukaiseksi kokoonpanoksi, josta sitten luoda proseminaariteksti, josta tehdä kandi. Sen jälkeen haluan pitää post-mortem bileet vol. 2, mieluiten Kuppalassa.