Luen ensimmäistä kertaa elämässäni Deepak Chopraa. Se on erittäin hehkutettu ajattelija, muttei ole sopinut länsimaiseen akateemisuuteen aikaisemmin.
Chopralla on hämmentävän paljon yhtymäkohtia Heideggeriin. Se puhuu paljon olemisen puhtaudesta ja olemisen oivaltamisesta, samoin ihmisen itsensä olemisesta ja polusta sekä rakkaudesta. Chopra tosin kirjoittaa suoraan Vedojen ja peittelemättömän elämänkokemuksen pohjalta, kun taas Heideggerhan puhuu Nietzschen, Augustinuksen, Parmenideen yms muiden kreikkalaisten pohjalta ja ikään kuin varkain viittaa kaukoidän uskontoihin, varsinkin taolaisuuteen ja zenbuddhalaisuuteen.
Sinänsä kuulemani teoreettisen proseminaarin vetäjän kommentti Olemisesta ja ajasta, "niin, eikö tää ole vähän niin kuin buddhalaisuutta?", ei oikeasti olekaan niin kaukaa haettu, vaikkakin, onhan se edelleen ihan hölmö lause, eikä oikein ole eduksi lausujalleen, kun buddhalaisuus ja Heidegger ei nyt ehkä kuitenkaan ole ihan sama asia, tai edes loppujen lopuksi hirveän lähellä toisiaan.
Jos analysoivaa eksistentialismia ei oteta huomioon (mikä joo on aika iso juttu Heideggerilla, mut silti), sanoo Chopra aika samat asiat kuin Heidegger, paitsi helpommin. Herääkin kysymys, ollaanko tätä länsimaista akateemista pönötysfilosofiaa tehty ihan turhaan niin vaikeasti, kun joku pelkkiä Vedoja lukenut tyyppi Intiasta voi kirjoittaa helpompaa tekstiä, jossa on aika sama pointti. Ehkä taustalla on länsimaisten ihmisten kyynisyys ja epäluuloisuus, mitä Chopra hieman sivuaakin.
Idässä mennään suoraan sinne, mistä löytyy onni ja rakkaus, länsimaissa polku on kivikkoisempi ja eteen tulevat muut ja oma itse, joka elää Toista varten, eikä siis uskalla kävellä vapaasti. Täällä Jumala koetaan piilossa, Chopran mukaan idässä se on kaikkialla keskuudessa. Ehkä pitäisi antautua rakkaudelle, pois Toisen luota ja mennä oikeiden toisten, muiden ihmisten, luo, ja lakata asettamasta itselleen illuusiopäämääriä.
Toisaalta, täytyyhän kirjoittaa niistä lähtökohdista, joissa on, eli länsimaissa täytyy ensin selvittää täällä olevia ongelmia, esim. elämä sokeassa julkisuudessa ja kenenä tahansa, jotta voidaan päästä niistä pois ja oivaltaa hiljalleen elämän polkua. Ongelma voi hyvin piillä myös siinä, ettei eurooppalaisissa kielissä ole sanoja elämän polulle muuten kuin metaforisina, ja siksi tärkeimmistä asioista voidaan puhua vain umpimähkäisesti ja vertauskuvallisesti.
PS.
Meillä on ensi torstaina (10.4) pääsiäisbakkanaali, tulkaa sinne kaikki katsomaan, se on Uudella ylioppilastalolla illalla ja jatkuu pitkälle pitkälle yöhön railakkaana ja riemuisena, kun Jeesus on ratsastamassa aasilla kaupunkiin.
5. huhtikuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti