Juosta junaraiteilla alasti, että hengästyy, eikä huomaa, kun se juna tsukuttaa kohti selän takana.

Leskikoivut riutuvat tuulessa
kylmästä, ja viimasta.
Tyhjä taivas,
ei lintuja,
tyhjät pilvet,
vain repivä kidutus.

Symmetriset kyyneleet
valuvat kasvojen molemmin puolin.
Kauniit kaaret
molemmalla poskella.

Eloton odotus.

Onko tässä enää mitään järkeä?!
Miksei vain tappaa itseä,
kun ei kuitenkaan mikään koskaan tule olemaan paremmin?!

Säälin edelleen koivuja.