Älkää ehkä sittenkään lukeko, koska en lähetäkään tätä, koska suoraan sanottuna mun mielestä tää on todella huono, mutta koska en kuitenkaan halua poistaa tätä, niin tää on edelleen täällä. Blogitekstinähän tää toimii ihan hyvin.

Olla nainen täällä tässä ajassa

"Miks porukka tulee tänne, jos kaikki naiset on varattuja?!"
Eräs nuorimies tokaisi näin Kuppalassa, erittäin ärtyneenä, kun kerroin, ettei meistä paikalla olleista naispuolisista kukaan tainnut olla sinkku. Ehkä vähän valehtelin, muttei mitään väliä, koska tuskin kukaan olisi halunnut häntä häiritsemään kylkeensä. Ei sillä, ettei kukaan voisi pitää tyypistä, mutta kukaan tuskin haluaa toimia satunnaisena kumibarbarana epätoivoiselle poikamiehelle.
   Tuijotin tyyppiä hetken ja sain lopulta hämmennyksestä yli päästyäni sanottua, että ehkä me kaikki kuitenkin olimme paikalla ihan vaan siitä syystä, että bileissä näkee kivoja ihmisiä ja voi pitää hauskaa. En tajunnut tyypin ajatusta, jonka mukaan minun olisi pitänyt olla paikalla vain, jotta olisin houkutellut paikalle miehiä, jotka olisivat juhlineet ja pitäneet hauskaa minun ollessani jonkinlainen koriste-esine (tai jotain).
    Kerroin tapauksesta myöhemmin muille. Sanoin, etten tajunnut, miten kukaan saattoi ajatella noin (koska ajatushan on ihan käsittämätön. Miksi puolet dilemmalaisista tulisi paikalle vain ollakseen houkuttimina?), tai varsinkin sanoa tuollaisen ajatuksensa ääneen. Kenenkään ei pitäisi olla niin tyhmä (ja anteeksi, mutta ihminen todella on TYHMÄ, jos tokaisee noin), että sanoo ääneen jotain noin typerää. Ihmisellä pitäisi olla jotain kunnioitusta edes itseään kohtaan (kun muita kohtaan ei selvästi ollut) ja antaa edes kohtalaisen mukava kuva itsestään, eikä vain tuhota sosiaalista elämäänsä olemalla avoimesti idiootti.
    KUKAAN miehistä, joiden kanssa olen puhunut tilanteesta, ei ole hämmästynyt. Yksi ystävistäni sanoi, että tokihan moni ajattelee noin. Toinen sanoi, että mies oli hölmö, ja minut olisi pitänyt pelastaa siltä tyypiltä. Kolmas totesi tyynesti, että oli aika kovaa objektivointia. Neljäs toivoi, että tyyppi olisi myöhemmin löytänyt helpompia tyttöjä.
     Olen pahoillani, mutten tajua teistä ystävistäni ketään. Tilannehan oli täysin käsittämätön, en usko, että kukaan menee juhlimaan sen takia, että toimisi ilmaisena mainoksena paikalle! Ja kaikki te vain otitte asian kovin rauhallisesti ja niin ymmärtäen tyypin kokemattomuutta naisasioissa. Joka kerta hämmennyin niin, etten osannut sanoa vastauksiinne mitään, sanon siis tässä.
    Ensiksikin: En arvosta ketään, joka ajattelee kuten kyseinen tyyppi silloin Kuppalassa. Enkä pyydä tätä anteeksi. Ihmisiin ei vain suhtauduta noin. Jos rakas ystäväni itse ajattelet noin, en toki katkaise yhteydenpitoa sinuun, mutten voi enää arvostaa ajatteluasi (mikä ei tarkoita, ettenkö kunnioittaisi ihmisyyttäsi jne.). Toiseksi: MINUA EI TARVITSE PELASTAA. Kiitos. En ole avuton idiootti, joka ei pysty tulemaan toimeen yksin. Osaan itse sanoa ihmisille, jos en jaksa kuunnella tyhmiä juttuja. Kolmanneksi: Oli joo kovaa objektivointia, mutta kyse on jostain muustakin, koko sen tyypin suhtautumisesta muihin IHMISIIN, ei se, ettei se osaisi suhtautua naisiin, vaan IHMISIIN ylipäätään. "Naiset" ei ole mikään outo kaltoin kohdeltu käsilläoleva ihmisporukka, jota pitää vähän kohdella hyvin samalla tavalla kuin lemmikkikissoja kohdellaan hyvin, vaan minäkin olen sukupuolestani riippumatta ihan tavallinen ihminen, toimin samalla tavalla kuin muutkin ihmiset, ensisijassa itseäni varten, enkä koskaan tahdottomana tavarana jotain toista ryhmää varten. Naiset, kuten ihmiset ylipäätään, eivät edes ole mitään objektivoitavaa, vaan toisia ihmisiä, joihin muodostetaan suhteita ja joihin törmätään kadulla ja joiden kanssa jutellaan tasavertaisina toimijoina. Siksi kolmannen ystäväni suhtautuminen tapaukseen tuntui niin kummalliselta. Idiootin tyypin suhtautuminenhan oli KÄSITTÄMÄTÖNTÄ, ei mitään yleistä toimintaa, jota vähän voidaan paheksua. Neljänneksi: Toivottavasti kyseisestä ystävästänikin tulee järkevämpi ja ihmisiin mukavammin suhtautuva. Ihmisiä ei isketä tai saalisteta. Jos kaksi ihmistä haluaa olla yhdessä, niin ovat sitten, ei ole mitään helpompia saaliita ja vaikeampia saaliita. Jos haluan olla jonkun kanssa, niin olen, ja jos en, niin en ole. Ei siinä muuta. En ole mikään saalistettava otus, joka juoksee nopeasti pois edestä tai on huonokuntoinen, eikä jaksa juosta ja tulee siten pyydystetyksi.
      Tyyppi saattoi olla aika vaikeasti autistinen, koska ei ymmärtänyt muiden ihmisten olevan itsestään erillisiä itsenäisiä henkilöitä, joilla ei ole mitään velvollisuutta tätä tyyppiä kohtaan. Siispä tyypin suhtautumisen toisiin ihmisiin olisi mielestäni pitänyt saada aikaan vähän muita reaktioita kuin vain vähän paheksuvaa päivittelyä. Tuollaisen suhtautumisen ei pitäisi olla normaalia. En osaa huutaa, joten siksi kirjoitan: TAJUTKAA JO IHMISET, ETTEI TUO OLE NORMAALIA KÄYTTÄYTYMISTÄ, JA MIKÄLI SE ON YLEISTÄ, NIIN SE ON IHAN MIELETTÖMÄN KAMALAA JA KANSANKEHITYSVAMMA TAIJOTAIN!!! MUTTA TÄLLAISTA EI HYVÄKSYTÄ!!! Parhaassa tapauksessa tällaista hoidetaan.

"Minihametyttö lukee filosofiaa, mitä helvettiä?"
Toinen hämmentävä tapaus kävi kerran bussissa tavallisena lauantaipäivänä matkalla keskustaan. Luin Russellin Länsimaisen filosofian historiaa, ja yhtäkkiä vieressäni istuva keski-ikäinen mies alkoi hohottaa. Katsoin miestä vähän aikaa miettien, pitäisiköhän minun vaihtaa paikaa, mutta tajusin hänen olleen ihan kunnossa ja selväjärkinen, kun hän sai hohotuksensa seasta sanotuksi, että on hauskaa, kun tuollainen minihametyttö lukee filosofiaa. Minulla oli siis päälläni pitkähihainen polviin ulottuva musta mekko, liilat paksut sukkahousut ja isot maiharit, minkä ei mielestäni olisi pitänyt aiheuttaa noin kovaa minihamereaktiota. Mies kuitenkin ihmetteli, miten minunlaiseni tyttö lukee filosofiaa, "kun eihän tytöt edes lue filosofiaa" ja kaiken lisäksi minulla oli hame. Tuijotin miestä ja sopersin, että ei minun hameeni ollut niin lyhyt ja että satuin vain olemaan kiinnostunut aiheesta. Mies rauhoittui ja aloimme jutella stoalaisista, mikä oli ihan hauskaa, vaikkakaan en osannut suhtautua tähän ihmiseen oikein mitenkään.
     Sittemmin olen kohdannut monesti ihmetystä siitä, että luen filosofiaa, ja siitä, että osaa pelata shakkia, ja siitä, että luin pitkää matikkaa (kun eihän tytöt osaa), ja siitä, että luen ja kirjoitan ja osaan keskustella vakavasti ja järkevästi asioista, ja siitä, että osaan käyttäytyä järkevästi, enkä kilju ja kuluta aikaani H&M:n meikkiosastolla ja lukien Cosmopoltania (mikäs siinä, jos tykkää, mutta täytyy pitää mielessä, etteivät kaikki samaa sukupuolta edustavat tykkää samoista asioista, esim. kaikki miehetkään eivät halua jatkivasti käydä salilla, katsoa lätkää tai nauraa tyhmille jutuille). Jopa nettiohjelma poisti mielenkiinnonkohteistani kaiken akateemisen (paitsi lapsiin liittyvät jutut) saatuaan tietää, että olen nainen.
     Sukupuolenhan ei toki pitäisi kertoa ihmisestä muuta kuin sen, että se on syntynyt tietyin kromosomein ja sen ansiosta sillä on tietynlainen sukupuolielin. On ihan mielettömän ärsyttävää, kun kaveri, joka on poika, saa yo-juhlissa Wittgensteinin Tractatuksen ja minä saan kukkasin koristellun aforismikirjan (koska tytöthän ei ymmärrä vaikeampaa tekstiä).
      Ulkonäkökään ei (yllätys!) kerro ihmisen sisäisestä maailmasta välttämättä kovinkaan paljoa. Minihamemiehestä on nyt jo parisen vuotta, mutta aina silloin tällöin tekisi mieli sanoa sille, että voisin olla vaikka kuinka blondipissiksen näköinen, kulkea silikonitisseissä ja pinkeissä bikineissä ja silti lukea filosofiaa. Ulkonäkö ja sukupuoli (ja naisellisuus) eivät vaikuta siihen mitenkään.

"Katselin, että tärviit lisää aerobiccia, aika läskit reidet sulla"
Rakas setäni sanoi näin viime kesänä, kun kävelin kuumana päivänä shortseissa. En mielestäni (joistakin vastahuomautuksista huolimatta) ole mitenkään erityisen ylipainoinen, vaan ihan suht hoikka, joten katsoin setääni vähän kysyvästi ja kerroin, että anoreksia on muuten sairaus. Setäni sanoi, että siihen minulla on vielä matkaa, ja että kyllähän nyt noin nuoren naisen pitäisi vielä pystyä pysymään hoikkana. Tämä rakas setäni on itse kaljamahainen ja kaljuuntuva keski-ikäinen mies, mutta kokee olevansa hyvässä vedossa, koska eihän miesten kuulu ottaa paineita ulkonäöstään (tästä en ehkä ihan ole aina samaa mieltä, on ensinnäkin kohteliasta näyttää hyvältä tietyissä tilanteissa).
      Tämän jälkeen kiinnitin huomiota mainoksiin, jotka tulee muuten nykyisin ignoorattua, ja huomasin, että olisin tosiaan ihan liian lihava yhteenkään mainoskuvaan. Ajattelin, että pitäisi kai lopettaa syöminen kokonaan, kun muuten en ikinä tule näyttämään tarpeeksi hyvältä.
      "Tarpeeksi hyvältä" taas tulee näyttää, jotta olisi yhteiskuntakelpoinen. Rumalla naisella tai tavallisellakin naisella on vähemmän arvoa kuin hyvännäköisellä, ja koska enemmistö naisista on hyvännäköisiä jokaisen yrittäessä parhaansa, tulisi olla erityisen kaunis päästäkseen esille. Naisen arvohan näyttää laskettavan pelkän ulkonäön perusteella. Siksi setäni ei maininnutkaan mitään elämän muista alueista, kuten opiskeluista tai tulevasta työelämästä, vaan puhui ainoastaan ulkonäöstäni ja sen tulevaisuudesta.
     Toki setäni saattaa olla idiootti ja oli siksi tätä mieltä, mutta hän ei todellakaan ole ainoa kohtaamani vastaavanlainen tapaus. Isäpuolilta on tullut samanlaista kommenttia, samoin satunnaisilta pummeilta metrossa, entisiltä luokkalaisilta ja teinipojilta kaupungilla. Kommentteja on tullut myös monilta naisilta, jotka kokevat olevansa kauniimpia (=hoikempia) kuin minä tai kavereilta, jotka kokevat olevansa rumempia (=isompia) ja yrittävät purkaa huonoa itsetuntoaan läskiyteeni. Jopa Iltalehden etusivu Smarketissa kertoo, kuinka pitäisi jatkuvasti hoikistua. Samaan aikaan tulisi kuitenkin omata joitakin muotoja, kuten isot tissit, mikä tosin saattaa olla mahdotonta, koska en voi itse valita, mihin kohtaan kehoni päättää laittaa rasvani (varsinkaan enää siinä vaiheessa, kun niitä ei ole).
       En täten tiedä, mitä ulkonäön suhteen pitäisi tehdä (isot tissit vai pieni vyötärö), joten en tee mitään, mutta olisin mielelläni kuulematta jatkuvia kommentteja siitä, mikä siinä on pielessä. Se, että satun olemaan nainen, ei tarkoita sitä, että minun pitäisi toteuttaa kaikkien muiden ihmisten toiveet ulkonäköni suhteen. Kehoni on vain minun, ja vain minun kuuluu ottaa kantaa sen suhteen. Enkä muuten aio laihtua tästä enää. Ruoka on sen verran hyvää, että ensi kerralla, kun joku huomauttaa läskeistäni, ostan suklaalevyn ja ihan kiusallani syön sen tyypin edessä (enkä tarjoa sille palaakaan).

Hyvät tytöt hijabissa 
Meidän piti lukiossa kirjoittaa naisten sorrosta arabimaissa. Naisten käytännössä pakottaminen tiettyyn muottiin on toki väärin, sellainen on väärin ketä tahansa kohtaan, mutten nähnyt tilanteen mitenkään poikkeavan suomalaisesta yhteiskunnasta. Arabimaissa, kuten moni varmasti tietääkin, naiset nähdään aviomiehensä tai isänsä omaisuutena ja naisilla on rankat pukeutumissäännöt. Täällä naiset nähdään kaikkien miesten omaisuutena ja sääntönä on se, että pornahtava on kaunista (eli suositeltavaa). Toki täällä laki ei määrää naisia pukeutumaan verkkosukkahousuihin ja bikineihin, mutta eivät lait monissa arabimaissakaan pakota ketään pukeutumaan hijabiin. Mikä määrää pukeutumisen, on yhteiskunta.
     Katsoin juuri Ylen dokumentin seksualisoinnista ja lapsista. Ohjelmassa haastateltiin teinityttöjä, joiden piti olla laihoja ja muodokkaita (miten sellainen on edes mahdollista? Kun kehosta lähtee rasvaa, lähtee tissitkin, koska rinnat on enimmäkseen rasvaa), pukeutua paljastavasti ja harrastaa seksiä jokaisen haluavan pojan kanssa, koska muuten heitä olisi alettu syrjiä ja kiusata (vaikka toisaalta yhteiskunnan ristiriitainen suhtautuminen naisiin ei oikein jätä yhtäkään hyvää vaihtoehtoa -jos ei anna, on nipo, tylsä ja jopa syrjitty, jos antaa, on jakorasia tai huora). Tytöt puhuivat omasta lukiostaan, ja haukkuvat ja seksiä kinuvat pojat olivat samoilla kursseilla heidän kanssaan. Haastateltavat tytöt kertoivat haastattelijalle, että kouluun tuli pukeutua vihjailevasti, sillä piti saada poikien huomio, koska muuten jäi ulkopuoliseksi ja saattoi joutua kiusaamisen kohteeksi.
     On surullista, että samaistuin haastateltuihin tyttöihin. Naisellisuus samaistetaan yhä enemmän pornahtavaan, eli naisellinen pukeutuminen ei eroa strippiklubin esiintyjien vaatetuksesta. Jos siis haluaa näyttää hyvältä ja saada positiivista huomiota toiselta sukupuolelta, tulee vaatetuksellaan osoittaa olevansa valmis seksiin milloin tahansa ja miten tahansa. Vastakohtana tälle on arabmaiden pukeutuminen, jossa naisen mahdollisuudet rakkauselämän ja avioliiton suhteen kasvavat, jos käytöksellään ja pukeutumisellaan osoittaa olevansa hillitty ja hyvätapainen, eikä siis miesseikkaile.
     En näe länsimaista "vapautta" yhtään parempana kuin arabimaiden "sortoa". On aika sama, pukeudunko hijabiin vai supertopattuihin rintaliiveihin, tunnen kuitenkin itseni pelkäksi objektiksi, jolle halutaan antaa tietty kuva siitä, millainen tulisi olla. Vapaus pukeutua pornonäyttelijän näköiseksi on yhtä suuri vapaus kuin vapaus peittää hiukset huivilla. Onneksi Suomessa on sentään niin kylmä suurimman osan vuodesta, että on ihan normaalia olla jatkuvasti esittelemättä tissivakoaan tai himottavia reisiään.
     Arabimaissa saattaa olla vaikeaa löytää kaupasta minihameita tai topattuja rintaliivejä, mutta täältä on usein vaikeaa löytää järkeviä (ei-topattuja ja enemmän peittäviä kuin esitteleviä) alusvaatteita tai housuja, jotka eivät korostaisi strategisia muotoja. Kumpikin kulttuuri painostaa naisia olemaan miesten iloja, toinen peittäen, toinen esitellen, eikä kumpikaan todella anna ihmisten itse valita pukeutumistaan. Ehkä jokainen täällä ei yritä näyttää pornomallilta, kuten eivät kaikki Jerusalemin naisetkaan pukeudu hijabiin, mutta joka suunnalta tulevat odotukset ja painostus antavat mielikuvan, että ainoa tapa pärjätä hyvin on toteuttaa "miesten" (koska tuskin kaikki miehet oikeasti ovat tätä mieltä) toiveita eli olla kuuma ja ilmainen ilotyttö.

Toisen kumibarbara
Ylen dokumentissa puhuttiin myös siitä, kuinka teinitytöt alkavat nähdä itsensä vain poikien miellyttäjinä ja arvioivat itseään ja toisiaan sen perusteella. Kuten yllä annoin jo ymmärtää, ilmiö ei jää teinien tasolle, vaan on heijastuma koko yhteiskunnan asenteesta puolta ihmiskuntaa kohtaan. "Olen nainen, joten päämääräni on olla miehen miellyttäjä, niin sängyssä kuin kadullakin".
      En ole kenenkään miellyttämisen väline, vaan ihminen, jolla on omat toiveensa ja päämääränsä, oma tahto ja inhimillisyys. En ole olemassa sitä varten, että voisin olla väline toisen sukupuolen mielihyvälle. Toivoisin, että jokainen ihminen tajuaisi tämän ja lakkaisi näkemästä minut saaliina.
      Monen silmissä olen toiveistani huolimatta pelkkä seksiobjekti, liikkuva ja puhuva kumibarbara. Nyky-yhteiskunnassa naisten tehtävänä on olla seksikkäitä ja ilmaisia pornopalveluiden jakajia, ja jos en suostu tähän, saan aika ikäviä kommentteja, jopa huutoa (kuten eräältä tuntemattomalta nelikymppiseltä Tampereen keskustassa), ja muilla on nähtävästi oikeus kohdella minua huonosti. Tilanne tuntuu mielipuoliselta, sillä jos kieltäydyn menemästä jonkun (usein melko tuntemattoman) matkaan, olemasta yhdessä alasti samassa tilassa ja vaihtamasta keholimoja, olen minä se, joka ei ole fiksu ja täysin järjissään.
     
Miehet -itseään hallitsemattomia eläimiä?
"Jos heittäisit lihapalan kissojen keskelle, niin ethän voi syyttää kissoja siitä, että ne syövät lihapalan, ja samoin ovat nämä miehet syyttömiä joukkoraiskaukseen". Näin sanoi eräs imaami, ja piti siis nuoria miehiä eläiminä, joilla ei ole minkäänlaista itsehillintää tai edes ymmärrystä sellaisesta. Tämä on toki ääritapaus, muttei lopulta eroa länsimaalaisesta ajattelutavasta niin paljon kuin voisi kuvitella.
     Olen viime aikoina puhunut monien kanssa siitä, onko väärin esimerkiksi ahdistella yksinäistä naista ulkona keskellä yötä tai häiritä jotakuta seksuaalisesti. Yksikin nuori mies oli viime laitoskahveilla sitä mieltä, että ahdistelun -tai lähestymisen, kuten hän sitä nimitti -tulisi olla imartelevaa, koska sehän kertoo siitä, että nainen on haluttu. Eli seuraavan kerran, kun joku keski-ikäinen, hieman humaltunut mies tulee ehdottelemaan jotakin keskellä yötä Rauttiksella, minun kuuluisi olla imarreltu ja iloinen, kun joku haluaa minusta seksilelunsa hetkeksi.
     Keskustelu ajautui myös muille aihepiirin alueille, ja puhuimme myös epäeettisesti (huom. epäeettisesti) tuotetusta pornosta. Mies oli sitä mieltä, ettei sen kuluttamisessa ole mitään pahaa, koska kaikkihan tekevät niin (no aletaan sitten varastaa tai raiskata lapsia kaikki, niin teoista tulee ihan oikeutettuja, kun kaikki tekevät niin). Hän sanoi, ettei voinut itselleen mitään, koska oli mies, ja miesten nyt on kuulemma vain pakko saada naisia tai ainakin katsella heitä. Kuulemma miehet eivät voi hillitä itseään, vaan on pakko tuijottaa heiluvia tissejä koneelta, koska hormonit nyt vain toimivat niin, ettei voi olla ilman. Samalla tavalla on pakko ehdotella kirjastossakin, kun ei vain voi itselleen mitään, jos on mies.
     Haluan kovasti olla tämän ja parin muunkin aiheesta kanssani keskustelleen henkilön kanssa eri mieltä. En suostu uskomaan, että puolet maailman ihmisistä olisi niin viettiensä vietävissä, että moraalitonkin toiminta heidän puoleltaan tulisi hyväksyä vain siitä syystä, että sattuvat olemaan tiettyä sukupuolta. Toivoisin, että pari tyyppiä, joiden kanssa olen aiheesta jutellut, olisivat jotenkin poikkeustapauksia, tai ainakin pian tulisivat olemaan sellaisia. On kaikkia kohtaan loukkaavaa antaa puolesta ihmiskunnasta totaalisen idiootti kuva ja toisesta typerän käytöksen kohteena olemisen ansaitseva kuva. En siis ole sitä mieltä, että kaikki miehet olisivat typeriä ja viettiensä hallitsemattomasti vietävissä, päinvastoin. Kenenkään, sukupuolesta tai mistään muustakaan riippumatta, ei pitäisi antaa itselleen oikeutta olla inhottava sillä perusteella, "ettei vain voi itselleen mitään, koska on tiettyä sukupuolta". Kaikkien ihmisten kuuluu saada hyvää kohtelua ja käyttäytyä muita kohtaan kunnioittavasti.