Hmm, musta tuntuu tosin aika kamalalta. En halua taaskaan sanoa asiasta, koska kuitenkin se on vain mielikuvitusta tai jotain, mutta tuntuu silti pahalta.

Herkät asiat jäävät aina painamaan mieltä, ja jokainen turha ja väärältä kuulostava tokaisu alkaa pelottaa. Toivon kuitenkin, että kaikki menee hyvin. Pelkään vain rakkaani lyövän minua kasvoihin.

Vihaan miehisyyteen liitettävää eläimellistä ja hallitsematonta hormonikasahirviöpuolta.

Eilen tai oliko se tänään en muista (kai tänään), tuntui kuin H olisi ollut takanani ja käyttänyt minua tavalliseen tapaansa. Kaipa se jäi vaivaamaan ja muistin kuinka en ole mitään ja olen turha ja ruma ja tietenkin jokainen mies nyt toivoisi jotain lisää. Olen pelkkä hyödyke.

Ääh ja katsoin niitä kuvia äärettömän laihoista reisistä. Mua alkoi ällöttää omani, en halua, että ne alkaa näyttää samalta, mutta mullakin on kuuluisa reisivako. Tuukan mielestä ei kai tosin ole ja hyvä niin.

En tajua sitä lausetta, ettet halua ketään muuta. Onko siinä edes mitään mietittävää? Rakkaushan on jotain ihan muuta kuin ruumiillista ihastumista. Toki haluan olla sinulle kaunis ja toki haluan osoittaa sinulle rakkautta myös fyysisesti, mutta haluan sinun muistavan, että se on aina jotain täysin uniikkia, ettei minua ole kuin yksi. Siksi jotenkin tuntuu hassulta ajatus, että hmm... Tai ehkei sittenkään, jos pelkoni toteutuu. Toisaalta en voi sanoa, että pelkäisin sitä, koska haluan sinun olevan onnellinen. Sanot kuitenkin, että rakastat minua. Mitä jos se oli kuitenkin freudilainen lipsahdus? En haluaisi uskoa niin, mutta mitä muutakaan voin? Tiedän, että olet sellainen visuaalinen ihminen, ja vaikka en haluakaan usein puhua siitä, tuntuu se silti vähän loukkaavalta.

En halua ajatella näitä asioita. Haluaisin, että tulisit kotiin, ettei käy niin kuin on aina aikaisemmin käynyt. Ei kukaan voi rakastaa minua, olin ihan oikeassa silloin teininä, kun huomasin parasta ennen -päivämäärän menneen minu kohdallani.

Älkää kysykö, onko kaikki hyvin. On, ihan yhtä hyvin kuin on aina ollut, aina silloin, kun olen nauranut ja vähätellyt kipua. Koska en uskalla kohdata kipua. Ja koska ei kuitenkaan ole mitään konkreettista, mikä olisi erityisen huonosti.
Mulla on ikävä mun ystäviä.