Minulla on pikkusisarus,
josta kukaan muu ei tiedä.
Äiti ja mummi tekivät sen
yhteistuumin tietämättään.
Pikkusisarus on sisälläni,
se syntyi ja lukersi korvastani.
Sen lajina on korvamato,
sukupuolena demoni.
Jossain afrikkalaisessa kulttuurissa kuulemma
ajatellaan vauvan rakentuvan rakastelulla
pala palalta,
kunnes se lopulta on valmis syntymään.
Näin sisaruksenikin syntyi,
muttei rakkaudella.
Eikä minun toimestani,
vaan olen sen sijaissynnyttäjä.
Erona vain, että se jäi sisälleni.
Kaipa sitä ärsyttää olla siellä,
ja siksi se huutaa minulle.
Siksi se pilaa kaiken hyvän
ja kääntää huomion itseensä.
Yritän saada kätilöapua
salaa mainitsematta nimeä,
mutta nimen sanominen ääneen vasta
auttaa kätilöä kitkemään.
Peloissani kerron,
kuka on hän,
ja miten syntyi vihaamani
Häpeä Itseinho Sukunimetön.
28. tammikuuta 2020
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti