Vieraslajina

Vieraissa maissa olen vieraana lintuna, muuttolintuparven seassa kummajaisena.


Täällä muuttolintuparvessa on kotiani muistuttavia toisia, ja monissa näen jonkun kaipaamani ystävän. On vaikeaa muistuttaa itselleen, etteivät he ole noita samoja ihmisiä.


Kaikkein eniten kaipaan läheisyyttä ja sitä, että joku halaisi. En ole pitkään aikaan ollut näin pitkään ilman oikeaa halausta.


Muuttolintuna kaipaan kotiani, teitä, sinua.


Sydämeni takoo, kun tunnen, kuinka toiset linnut katsovat minua ja minä heitä, kuinka kaipaan ystävää ikävääni. He yrittävät ymmärtää minua kuin kielenvikaista, kuin erilaista laulajaa, joka en osaa ihan yhtyä heidän lauluunsa.


Sitten on niitä, joiden tunnen katsovan minua intensiivisemmin, ujosti, vähän hymyillen ja hieman hätäisesti naureskellen. Se pelottaa. En halua satuttaa heitä tai pesääni kotona.


Nyt olen istumassa oksalle kahdestaan yhden kanssa. Uskon, että pitää vastata hänen sirkutteluunsa kertomalla rengastajastani, rakkaastani.




PS. Olen Italialaisessa pikkukaupungissa englantia äidinkielenään puhuvien (tai melkein) keskuudessa ainoana, jonka opiskelu-, työ- ja arkikieli ei ole englanti.