[...]

Se, mitä on virallisten sanojen välissä, itsensä poisleikkaamana, on yleensä olennaisinta.


Ilon piikkejä nousee hetkittäin. Ylhäältä on tosin pahempi pudotus alas kuin alhaalta, eli huono olo tuntuu oikeasti huonolta vasta sitten, kun on hetken tuntunut normaalilta tai iloiselta.
     Toissapäivänä oli hyvä päivä, ja olin pitkästä aikaa illan ei-masentunut ja ei-ahdistunut, eli tunsin oloni normaaliksi. Suurimmalla osalla ihmisistä on todennäköisesti sellainen olo jatkuvasti, ja olen ihan vähän kateellinen. Toisaalta omassa elämässäni on todella paljon sellaista, mistä joku toinen olisi kateellinen, joten ehkä on vain oikeudenmukaista, että itse eläminen tuntuu todella raskaalta.
      Erään ihanan ihmisen itsemurhan jälkeen päätin, etten aio tehdä samaa, ainakaan antamatta mahdollisuutta kieltää tekemästä niin (ei sillä, ettenkö olettaisi ymmärtäväni, miksi se ihana ihminen teki, mitä teki, ja juuri kysymättä muilta). Tuntuisi myös epäreilulta pohjoisessa olevia kuolla täällä, sillä ottaisin siten pois mahdollisuuden todella ymmärtää, että olen lopullisesti poissa. Siispä en tule olemaan loputtomasti poissa.
      Mietin myös istuessani aamupäivällä seminaarissa, että ehkä tämä ongelma aivoissa on syy siihen, että saan niinkin paljon aikaiseksi verrattuna moniin muihin, eikä niin, että tämä ongelma estäisi paljon. Ihmisten seuran ja sosiaalisen median väsyttäessä teen sitä, mikä kiinnostaa, eli filosofiaa ja muita pieniä juttuja, kuten Siksi yliopistoa, ja jossain välissä myös kirjoitan ja luen runoja sekä opettelen hiljalleen klassista kreikkaa ja lisää ranskaa. Eräs opiskelija valitti viime viikolla sitä, että käyttää vapaa-aikansa ystävien ja Netflixin kanssa, eikä siten saa mitään aikaiseksi, joten ehkä etuni on juurikin se, ettei kiinnosta nähdä niin paljon ihmisiä ja katsoa niin paljon viihdettä, että se estäisi tekemästä sitä, mitä rakastaa eniten.


Menen nyt takaisin toteuttamaan rakkauttani viisautta kohtaan, eli jatkan Zahavin artikkeleiden parissa (Zahavi kirjoittaa empatiasta ja kyseisen käsitteen variaatioista Husserlin, Steinin, Lippsin ja Schutzin teksteissä <3 br="">