Mulla ei ole mitään inspiraatiota oikein mihinkään. Ulkona paistaa aurinko suoraan mua silmiin, ja estää näkemästä kunnolla. Päivittäinen Nietzsche tekee tehtävänsä, mitä enemmän ymmärrän, mistä se puhuu, sitä kryptisempi musta itsetäni tulee.
Aurinko paistaa suoraan silmiin... Sattuu, enkä tajua sitä lämpöä, joka siitä säteilee. Katselen elämääni ikkunan läpi.
Ihmisen aivot on kuin verkko, joka monimutkaistuu aina sitä mukaa kuin ihminen vanhenee. Uusia yhteyksiä syntyy jatkuvasti. Siksi lapsena olikin niin helppoa ja toisaalta kovin vaikeaa ymmärtää aikuisten maailmaa. Sen kieli oli täysin toinen, ja siksi oli helppoa sulkea siltä korvat ja elää lapsenkuplassaan.
Jag är nästan som du, lite annorlunda.
Pelkään eläväni ulkokuoren kanssa, pelkään myös hänen elävän ulkokuoreni kera, en ole täysin se, jolta näytän. Olen homssuinen sekopää. Filosofiani on kovin ei-analyyttista, konkreettista ja tärkeintä, mitä on.
Minun filosofiani on Jumalan filosofiaa. Siksi luen niin innolla Heideggeria ja Nietzscheä ja jätin kaikki Descartesit oman onnensa nojaan. Kantista ei ole apua. Heitä tikapuut alas kavuttuasi katolle, sillä paluuta ei ole. Vaikene siitä, mitä tiedät, sillä todellista viisautta ei voi selittää toiselle. Sen joko tuntee tai sitten ei, jokainen löytäköön itse. Haa, tärkeintä todellakin on se, josta ei voida puhua. Mein Schatz <3
Som aldrig förstår, och då kommer känslan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti