Mistä löytää melankolia, kun kaikki on vain iloa?

En ole kirjoittanut pitkään aikaan.

Ulkona on kylmä kevätaurinko, ja istun yksin Tuukan kotona. Minusta on tullut onnellinen kotirouva, vaikkakin vain lainassaoleva, sillä eihän me asuta Tuukan kanssa, vielä.

Olen kovin onnellinen. Edes se, että katsoin tänään peiliin hirveän juhlimisen jälkeen, ei lannistanut minua pahemmin, vaan pienen möhinän jälkeen hyväksyin pitsanaamani nöyrästi ja unohdin koko asian.

Tunnen itseni täysin idiootiksi, koska vertaan nykyään itseäni ihmisiin yliopistolla, mutta sekään ei ole niin paha. Lasken kaloreita, koska olen sitä mieltä, että olen vähän lihonut, ja haluaisin olla laihempi.

Silti olen onnellinen. Vaikka on koko ajan nälkä eikä ole rahaa, olen onnellinen, sillä maailma on kaunis, ja minä osana sitä olen sitä samaa. Haluan tanssia täällä Pasilan 10. kerroksen asunnossa ja laulan keväälle, joka tulee sittenkin.

Ulkoilma on minun sieluni. Se oli kauan jäässä, ja aina öisin se hieman jäätyy taas, mutta joka yö jää on ohuempaa ja heikompaa. Aurinko lämmittää joka päivä hieman enemmän, ja pian se tulee jäädäkseen.

IHAN KOHTA ON PÄÄSIÄINEN JA TEEN TÄNÄÄN TUUKALLE PASHAA!!! Laitan toiseen rusinoita ja pähkinärouetta ja toiseen lakritsia ja vielä jotain, ehkä sitruunaa, se voisi olla hyvää. Joo. Lähden nyt kauppaan ostamaan Tuukalle ruokaa. Ja eilen oli kivat kuolemabileet, kiits Eilille ja kumppaneille, että tulivat mukaan.

Mistä löytää melankolia? Se on piiloutunut maailman julkisivun taakse, minun pitää kaivaa syvemmältä, jotta saan siitä vielä irti sen, mikä näyttää kadonneen.

Ppppppp jne s.

Halaa kalaa.

Ruoki kaloja akvaariossa sivun alalaidassa. Ne tykkää syödä.

Puhuin avoimesti viime yönä. Rakastan Jumalaa.
Syvä lämpö, joka valtaa kehon, on tällä hetkellä läsnä. Sain siellä Pantheonissa todellisen kasteen, ja muisto siitä pitää minut niin kovin rauhallisena, että on jo tylsää. Olen onnellinen.
Jumala on Kaikkeus, Kaikkivaltias, josta on valitettavasti helppouden vuoksi otettu valtias eikä Kaikki. Valtias on helpompi personoida, ja on helpompi kuvitella joku kaltaiseni, joka määrää kaikesta.
Roomalaiset olivat siitä neroja, että tekivät kauneimman ja pyhimmän paikkansa Kaikelle, Panille. Siellä Kaikkeus sataa ihmisten päälle antaen heille rauhan ja onnellisuuden, jos vain ottavat sen vastaan.
Päätin hypätä, ottaa vastaan rakkauden ja rakastaa takaisin, tulla pysyvästi onnelliseksi. Ei ole enää väliä, elänkö vai kuolenko, sillä olen onnellinen, ja jos tämä loppuukin, olen onnellinen. Minulle ei ole muuta kuin kaikki, mitä elämäni on, siispä suhteessa elän kuitenkin ikuisesti. Ehkä se onkin siinä. Kuolemaa ei tarvitse pelätä, sillä en tule ikinä kokemaan sitä.
Välillä kuitenkin pelottaa, Kaikki on niin vahvaa. Pelkään, että se repii minut irti ruumiistani, ja jälkeeni jäävät omaiset ja ystävät, jotka ihmettelevät hymyillen kuollutta ruumistani, mutta ovat silti surullisia. En puhu kokemuksista, vaan tunteista, jotka ovat sitä samaa kuin kaikki muukin, mutta joita vasta nyt osaan pukea sanoiksi. On vielä paljon näkymätöntä, jota en ole löytänyt.
Puhuin eilen Tuukan kanssa, ja olen iloinen, että elämässäni on ihmisiä, joiden kanssa voin puhua avoimesti tärkeimmistä asioista.

Ps. Anteeksi, jos edellinen kirjoitukseni pahoitti mieliä. Pinta, jolla pyristelen, on vain niin herkkä, ja vajoan liian helposti sen alle. Ja Eili, haluan puhua sun kanssa. Ja Ara, haluaisin puhua sun kanssa.