Mua ärsyttää. Piste. Ihan perseestä tämä nyt on, kun haittaa se, ettei jotkut mukatärkeät ihmiset ole kiinnostuneita puhumaan mulle. Kyllä se vähän egoon vaikuttaa, varsinkin, kun samalla nämä mun ihanat kaverit ja suurenmoiset ihmiset ovat huomion keskipisteinä, ja mä istun yksin nurkassa ja katselen minuutin väein kelloa pohtien, oisko jo tarpeeksi kauan täällä istuttu, kehtaisko jo lähteä.
Toinenkin asia ärsyttää. Mun naama on ruma tein sille mitä tahansa. Musta ei ikinä tule kaunista, vaikka laihtuisin kuinka paljon. Mä en ymärrä, kuinka Henrik saattoi rakastua tähän pullaposkityynynaamaan ja jaksaa vielä katsoa sitä joka päivä monta tuntia. Hyi mä vihaan valokuvaajia ja peilejä. Olisin ihan nätti jos mulla ei olisi päätä, mutta ei sitten, ei ole pakko, ole vain pullaposki ja helttaleuka mulla.
Ärsyttää myös se, ettei mikään opiskelu mene päähän. Kaikki Derridat ja Deweyt menee ohi, mitään ei jää mieleen. "The brain has an anourmous capacity of saving information. -Won´t" on ehkä hienoin luonnehdinta ihmisen aivoon ikinä.
Pitäisi kai alkaa taas aktiivisesti henkistyä, ehkä unohtaisin suuren egoni ja tyhmän maailman.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti