Otsalohkossa on ruuhkaa, joten osa tekijöistä heivataan julmasti ulos.

Ulkona on kaunis sää,
ihanaa, ihanaa, vihreää.
Täällä
ei ole kaunis sää,
en jaksaisi, mutta pitää.
Haluaisin juosta, hihkua ilosta,
mutta ei,
itken hartetteni painosta.

Sinä saatanan mies,
en jaksa ajatella sinua enää,
oih ja voih, kukaties,
on puheissasi perää.
Ulkona on ihana sää,
mutta sinä et anna minun nauttia siitä,
en jaksa sinua enää,
lähetä jo se hiton sähköposti,
niin se siitä.

Onhan se kiinnostavaa, se Kantin filosofia ja Hegelin henki, mutta, kun toivoisin tämän jo olevan ohi. Haluaisin kaiken raskaan olevan ohi, mutta pelkään tulevia hetkiä, pelkään tulevaisuuden raskautta, jos se on tätä, mitä on nyt.
JAG MÅSTE KUNNA PRATA SVENSKA NU!!! Hur har jag varit en sådan idiot att jag tyckte att jag skulle kunna tala så bra svenska att jag skulle komma in i det humanistiska fakultetet??!! Oj nej, jag kommer in ingenstans, och vi måste flytta till Henriks fammo tills vi har funnit en ny bostad.
Ärsyttää, kun en voi opiskella, kun on ylppärit vielä edessä ja kaikenlaiset tapaamiset vielä edessä ja pääsykokeet edessä ja koko tulevaisuus vaakalaudalla ja sitten saan haukkuja saatanan mieheltä, joka luulee olevansa jotain, mitä ei ole. Sitten se saatanan mies vielä häiritsee minun opiskeluani ja yöunianikin välillä, mietin vain omaa turhuuttani, tyhmyyttäni ja sitä, miten olen nyt möhlinyt koko opiskeluni ja ollut idiootti. Pyydän tuhannesti anteeksi, mutta onneksi minullakin on puolustukseni. Tosin nyt, kun sanoin, että minulla on puolustukseni, et haluakaan kuulla niitä, halua minusta oman unelmasi, ja tietenkin minä haluaisin olla se, sillä sehän on minunkin unelmani. Kaikki ei vain aina mene niin, ei minusta tule mitään filosofianprofessoria 23-vuotiaana. Hiton idiootti sinäkin kyllä olet, enhän minä ole mitenkään erityinen.