MIKSI??!! Miksi sanoin kaiken, minkä sanoin, miksi tein kaiken, minkä tein? Miksi olen sellainen kuin olen? Ehkä luulen olevani se, jona itseni näen, ehkä en. Kuitenkin ajatukseni siitä, että olen sosiaalisesti vammainen, outo friikkinainen, häiritsee minua, häiritsee hyvin paljon.
Joillain ihmisillä on väliä, itselläni on väliä, siksi tuntuu pahalta olla typerä. Itseinho, itsensä vihaaminen on syövää ja turhaakin. En voi muuttaa mennyttä, enkä tulevaakaan, mutten voi olla murehtimattakaan. Näen sieluni silmin aina uudestaan ja uudestaan tilanteet, näen uudestaan ja uudestaan kaiken typeryyden, jonka ruumiillistuma olen ollut. En ikinä tule hyväksymään itseäni niin kauan kuin olen se, joka olen.
Miksi minä sanoin niin? Miksi olen tällainen? Miksi minun tulee olla typerä, ja vielä ymmärtää se? Niin kiduttavaa, niin väsyttävää.
Kaikki, mikä muistuttaa minua itsestäni, häiritsee ja hävettää minua. Välillä toivon, etten puhuisi, en kirjoittaisi, en toimisi, en tekisi yhtään mitään. Sillä tavoin välttyisin itseltäni, häpeältäni.
En jaksa enää. En jaksa ajatella, mitä muut minusta ajattelevat, en jaksa ajatella itse itseäni enää. En jaksa jatkuvasti miettiä sitä, kuinka naurettava olen Henrikin mielestä, kuinka Suvi-Anette häpeää siskoaan, kuinka Paula pitää minua naurettavana, kuinka Ara lukee ja kuulee minua ja vaivaantuu myötähäpeästä. Ainoat, joiden en pelkää pitävän minua täytenä typeryksenä, ovat Eili ja Anni. En tiedä tähän syytä, ehkä Eili on haukkunut minua vapautukseen asti ja Anni muuten vain jännä ihminen. Vihaan sitäkin, että kirjoitan tätä. Tai en vihaa, häpeän ja inhoan.
Itseinho syövyttää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti