2. huhtikuuta 2011

piilevä pahuus

Olen paha. Niin paha, ettei sellaista saatanaa olekaan, joka minulle vetäisi vertojaan. Olen hirveä, oikea hirviö, joka on saanut kaunottaren vierelleen, kaiketi pakottamalla.
Luulin ennen olevani enkeli.Ajattelin kylpeväni taivaallisessa valossa ja olevani kaunis, hyvä ja oikeudenmukainen. Hiljattain huomasin, että valkeassa hyvyydessäni olikin tahroja. Yksi niistä oli itsekkyys, suuri ja kuvottava egoismi. Yksi oli narsismi, pahanlaatuinen, mutta piilotettu sellainen. Yksi oli himo. Sellainen himo, joka panee ihmisen haalimaan ja vaalimaan omaansa, haluamaan liikaa. Olen ahne. Ja pihi. Enää en luule olevani enkeli.
On niin julmaa saada tietää totuus itsestään. Positiivinen illuusio on valhe, jonka tulisi olla yksi ihmisoikeuksista. Siinä tapauksessa tekisin ilmoituksen törkeästä ihmisoikesrikoksesta. Omien ihmisoikeuksieni kamalasta laiminlyönnistä.
Ja minun soma ja kaunis kaunottareni kärsii. Minun takiani tietenkin. Se on niin kurjaa katsottavaa, sillä rakastanhan häntä, en halua hänen kärsivän. Itselleen on kuitenkin vaikea tehdä mitään. Voisinpa vain kuolla, niin olisi kaikille parempi.
Syötä kaloja sivun alaosassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti