Yritin paahtaa kastanjoita mikrossa, ja nyt koko toimistossa käryää.

Kuuntelin eilen Päivystävien dosenttien podcastia, jossa puhuttiin häpeästä ja siitä, mitä hyötyä siitä voi olla sekä yksilölle että yhteisölle. Häpeä kuulemma aiheuttaa sen, että yksilö pysyy yhteisön normeissa, ja toisaalta häpeän puute joissakin yksilöissä saa aikaan uusia innovaatioita.

Nyt kollega tuli toimistolle ja huolestuneena kysyi, mikä palaa. Nyt se nauraa ja olen ehkä vähän häpeissäni. Toisaalta osaan onneksi tarkastella itseäni myös ulkopuolelta ja nauraa itselleni, koska muuten varmaan kuolisin juuri nyt.

Ainakin Aretai saa musta hyviä tarinoita, kuulemma.