4. marraskuuta 2014

Jumaltodistus (tai jotain sinne päin, ehkä mahdollisuus)

Oletetaan, että on olemassa asia itsessään, joka ei ole meille sellaisenaan koettavissa, vaan koemme sen ainoastaan oman kokemusmaailmamme (ajattelun lait, säännönmukaisuudet, Kantin 12 kategoriaa) kautta. Yhtenä kokemusmaailmaamme määrittävistä ajattelun laeista on ristiriidan laki, eli asia ei voi olla olemassa ja olla olematta olemassa samaan aikaan (A ja ei-A ei voi olla samaan aikaan, on joko A tai ei-A).
Jos ristiriidan laki ei pätisi, olisi jollekin asialle mahdollista olla ja ei olla olemassa samaan aikaan, eli se olisi omnipotentti siinä mielessä, että se ei muuttuisi eikä häviäisi, mutta ei koskaan syntyisikään, sillä se olisi kaikki mahdollisuudet samaan aikaan. Jos oletetaan, että koemme kaiken kokemaamme määrittävien jonkinlaisten kategorioiden (joko Kantin tai laajemmin, esim. koko tapa ajatella ja kokea asioita, mm. ettei ristiriita ole mahdollista) läpi, emme voi tietää, pätevätkö asettamamme lait ja järjestelmät todella asioihin itseensä eli siihen, mikä on kokemuksemme takana mahdollisesti näkymättömissä.
Täten ei voida tietää, päteekö ristiriidan laki varmasti muualla kuin omassa kyvyssämme ajatella. Ristiriidan laille ei ole muuta perustetta kuin se, että meidän kyvyllemme ajatella ei ole mahdollista kuvitella asian olevan ja ei olevan samaan aikaan.
Jos emme voi tietää asioista itsestään kuin sen, ettemme voi tietää niistä (mikä on oikeastaan tietämistä suhteestamme asioihin itseensä, tästä voidaan jatkaa liian pitkään, en mene siihen), emme voi myöskään tietää niiden lainalaisuuksista tai mistään muustakaan. Silloin voisi olla mahdollista, että asiaan itseensä ristiriidan laki ei pätisi.
Jos jokin asia voisi olla ja ei-olla samaan aikaan, tarkoittaisi se, että se olisi ikuinen, kaikkialla ja ei missään, muuttumaton ja vain kaikkea mahdollista sekä mahdotonta samaan aikaan, eli omnipotentti. Jumalanhan sanotaan olevan sellainen.

Ps. Kosketellessani harmaita partahaiveniani, joita olen koko pitkän ja pohdiskeluntäyteisen elämäni kasvattanut, tulen siihen tulokseen, että parasta on olla agnostikko näissä asioissa. Koska entä jos kaikki onkin vain yhtä suurta huijausta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti