Mietin mahdollisuutta kirjoittaa runoja yliopiston kirjastosta ja tylsästä ja hiukkasen hankalasta esseen korjailusta. Miten kuivaa. Kuivarunoja??? Sana kuulostaa hyvältä.
Kello on kolhta 12, olen ollut Aleksandriassa yhdeksästä asti korjaamassa proseminaariesseetä, jossa oli musertavan paljon virheitä, mutta onneksi uskon Emilian sanoihin, joten mitä enemmän pelkkiä pikkuvirheitä, sitä parempi teksti on, sillä huonoa tekstiä on vaikeaa kritisoida pikkuasioista, vaan kritiikki osuu ennemminkin koko aiheeseen tai siihen, ettei edes löydy mitään, mitä sanoa.
Toisaalta, mitä väliä.
Arvosanat ovat egopönkitystä, ja on vain parempi, jos pääsee ylimielisyydestä ja itsetyytyväisestä myhäilystään eroon.
Aleksandria on kivanmuotoinen, estetiikka ja siisti näköala ovat tärkeämpää kuin proseminaariarvosana. Ainakin haluan uskoa niin.
Haluaisin mennä kotiin. Toivon, ettei vieressä istuva tyyppi kiinnitä kirjoittamaani huomiota, tuntuu hölmöltä valittaa täällä tällä tavalla. Mutta väsyttää.
Tarmon puuska. Teen jutun loppuun ja lähden sitten.
Oki siitä tuli valmis. Lopultakin, toivottavasti Wallgren nyt hyväksyy tämän, eikä tätä tarvitsisi enää tehdä, tässä on nyt mennyt puoli vuotta jo.
Haluun kakkua...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti