7. huhtikuuta 2011

en tiedä mitä tehdä. haluan paeta, juosta pois, en tiedä minne, en voi.

Miksi hän teki minulle tämän?
Miksi hänkin teki minulle tämän?

Eikö hän ymmärrä, kuinka hauras olen? Eikö hän näe omaa himoaan, räikeää härskiyttään pidemmälle? En ymmärrä. Minuun sattuu niin, inhottaa niin. Pahinta on se, että hän on rakastamani, että hän teki sen minun keholleni, en pääse pois. Haluaisin itkeä, mutten itseinhoni takia voi. En tiedä mitä tehdä. Minulla ei ole paikkaa minne mennä. Tai ehkä sittenkin...

En voi niinkään. Se oli pientä, mehän sentään seurustelemme. Ei se ole sama kuin raiskaus, ei edes minkään näköinen rikos. Eipä sillä ole väliäkään. Miksi minun pitääkin rakastaa sitä sikaa...

2. huhtikuuta 2011

piilevä pahuus

Olen paha. Niin paha, ettei sellaista saatanaa olekaan, joka minulle vetäisi vertojaan. Olen hirveä, oikea hirviö, joka on saanut kaunottaren vierelleen, kaiketi pakottamalla.
Luulin ennen olevani enkeli.Ajattelin kylpeväni taivaallisessa valossa ja olevani kaunis, hyvä ja oikeudenmukainen. Hiljattain huomasin, että valkeassa hyvyydessäni olikin tahroja. Yksi niistä oli itsekkyys, suuri ja kuvottava egoismi. Yksi oli narsismi, pahanlaatuinen, mutta piilotettu sellainen. Yksi oli himo. Sellainen himo, joka panee ihmisen haalimaan ja vaalimaan omaansa, haluamaan liikaa. Olen ahne. Ja pihi. Enää en luule olevani enkeli.
On niin julmaa saada tietää totuus itsestään. Positiivinen illuusio on valhe, jonka tulisi olla yksi ihmisoikeuksista. Siinä tapauksessa tekisin ilmoituksen törkeästä ihmisoikesrikoksesta. Omien ihmisoikeuksieni kamalasta laiminlyönnistä.
Ja minun soma ja kaunis kaunottareni kärsii. Minun takiani tietenkin. Se on niin kurjaa katsottavaa, sillä rakastanhan häntä, en halua hänen kärsivän. Itselleen on kuitenkin vaikea tehdä mitään. Voisinpa vain kuolla, niin olisi kaikille parempi.
Syötä kaloja sivun alaosassa.