Iloinen mieli

Musiikki virtaa, korvista päähän, mielen sopukoihin. Kuulen uuden maailman, kokonaan vieraan. Pian taka-alalta alkaa kuitenkin kuulua jotakin tuttua. Tasainen tahti ja kitaran näppäillyt soinnut. Sellon virtaava sointi.
Mieli täyttyy ilosta. Siellä, missä hetki sitten oli vain surua ja epätoivoa, on nyt riemua ja kauneutta. Vaikka laulun sanat ovatkin surulliset, tulee minusta melodian ansiosta iloinen.
Musiikin lakkaessa tunne jää. Pian se hiljalleen alkaa hiipua pois, ja melakoliani palaa.

Mustasukkaisuus

Aivot alkavat heittää tyhmää fingerporivitsiä juuri tässä mielentilassa: minullahan on mustat sukat! haahaa, mieleni muuttui juuri ihan todella paljon paremmaksi, kiitos vain aivot.
On oikeasti ihan todella kivaa, oikeasti, että olet pitämässä hauskaa työpaikkasi virkistysillassa. Ansaitset vähän hauskanpitoa, kun olet ollut niin masentunut. Silti minua vähän jotenkin kai ahdistaa ja ehkä pelottaakin, en tiedä. Haluaisin itseasiassa soittaa arapojalle, mutta arapoika varmasti on pitämässä kavereiden kanssa hauskaa, eikä halua, että häiritsen. Voisin toki soittaa myös Herra Höynäkutrille, mutten oikein kehtaa, ja se olisi jotenkin kummallista.
Pelkään, että löydät sieltä jonkun kivan tytön ja sitten niin edelleen. Minä odotan kotona, että tulet taas luokseni. Ainiin, päätä särkee aika paljon, pitäisi juoda vettä.
Henrik, minä rakastan sinua, ma armastan sind. Ole kiltti, äläkä satuta minua. Vihaan mustasukkaisuutta, yritän päästä tästä eroon, mutten halua, että katoat jonkun toisen tytön matkaan. Musi-musi ja kalli-kalli sulle.

Kipu kaukana

Berliini, sinä kaunis betonin ja auringon kaupunki, joka olet täynnä väriä ja elämää. Vain sinussa jopa betoni on kaunista. Kauniissa, kaukaisessa kaupungissa kipu on paljon parempi. Täällä, kotona, kipu on pahempi, iskee todellisemmin ja ahdistavammin. En voi mennä ulos, kuolen tänne, kaikki kaatuu päälle. Olisinpa Berliinissä, siellä nauttisin, täällä en voi, täällä ahdistaa niin, että päätä särkee ja rintakehä vajoaa kasaan musertaen sydämeni.