On toinen koronakesä 2021.
Pakko päästä pois Suomesta,
jotta voi kuunnella
Jaakkoa,
Einoa,
Kalevia,
ja altistaa itsensä häpeälle
monesta suunnasta,
olla milleniaalihipsteri
salaisessa paikassa, omassa Narniassa.
Kielletyllä alueella,
tanssimassa tanssikiellon aikana,
Itä-Virossa, Pe(i)psin äärellä,
valkoista hiekkaa kantapäissäni,
kuuma tuuli puhaltaa järveltä
tuoden sinilevän kukkimaan,
ja uusi pandemia on tulossa.
En usko enää tulevaan, turvaan tai tavalliseen.
Uusi normaali on jatkuva epävarmuus,
juhlat nyt, sillä lupauksista huolimatta
lupaa juhliin ei tullut tai ole tulossa.
Sorry not sorry, en enää.
Minunkin on pakko saada elää.
.jpg)
