Mun gradu on ladattu jyxistä yhteensä 42 kertaa. Olen äimistynyt, koska nyt lukiessani sitä huomaan, ettei se omasta mielestäni ole ihan niin hyvä kuin voisi olla.

Ei tässä muuta. Puhuttiin väitöskirjainfossa siitä, miten saada ihmisiä lukemaan omia töitä ja viittaamaan niihin

Tuntuu taas kerran lapselta aikuisten pöydässä. Onneksi mun väitöskirjantekijäkavereissa on kuitenkin myös itseä vain muutaman vuoden vanhempia ihmisiä. Tuntuu vaan kummalliselta, kun mulla on sellaisia tieteilijöiden ID-tunnuksia yms., ja mun ORCID-profiilissa lukee "researcher", vaikka olenkin samalla myös tohtoriOPISKELIJA.

Ruskeaa heroiinia on tänään saanut Jyväskylästä ilmaiseksi joka kulmalta, jes. Pakenin perusopiskelijoiden keskelle kirjastoon, niin ei tunnu niin vieraalta ja kummalliselta tämä yliopistomaailman uusi taso.

Ps. Ote tulevan esityksen suunnittelusta sekä tulevan artikkelin hahmotelmasta (jännittää vähän se konferenssi!):

Kyseenalaistettavissa olevien asioiden sulkeistamisen ansiosta jäljelle jää ilmiö ”nimeni on Minna-Kerttu ja olen kotona”. Soren Overgaard kutsuu sulkeistamista myös kokemuksen lainausmerkkeihin laittamiseksi (Overgaard 2015, 192), koska kaikki, mitä koetaan, jää jäljelle. Nitään kokemuksen aluetta ei kielletä, kokemukseen ei vain oteta kantaa. Tilanne näyttää kaaviona tältä:  

”Nimeni on Minna-Kerttu ja olen kotona” ↔ (luonnolliset eli kyseenalaistettavissa olevat oletukset)  (Vienola 2017, 46.)