Myrsky ja tihenevä kirkkaus

Vieraan kaupungin taivaalla nousee myrsky. Tummanharmaat pilvet levittäytyvät kuparikattojen ylle ja matalapaine laskeutuu kaduille. Ilma on nihkeää.
   Tänään joku sanoi, ettei Nietzscheä pidetä vaikeana filosofina. Olen eri mieltä, ihan oman elämäni empiirisen tutkimuksen tekijänä. Jopa nimikin viittaa siihen, että tekstit ovat suurimmalle osalle niitä koskeneista epäselviä ja outoja, ja niin niiden pitääkin. Ei filosofia ole sitä, että toistetaan naiiveja ennakkoluuloja, vaan niiden purkamista, näyttämistä, nimeämistä ja uuden löytämistä. Nietzschen kohdalla filosofia on ennen kaikkea ajattelemaan oppimista niin radikaalin kriittisesti, että ollaan jo kielen rajoilla.
   Blitz.
Salama välähtää pilvistä. Samalla tavalla ajatteluni välähtelee hetki hetkeltä ja kirkastuu. Saan ajatuskykyni takaisin, kun myrsky nousee. Ajattelu ei perustu rationaaliselle, vaan irrationaaliselle. Välähdysten myötä, inspiraatiosta, ymmärryksestä, vaarasta ja adrenaliinista älykkyys herää sumuverhojen alta. "Irrationaalinen on sitä, mille rationaalisuus on sokea", sanoi Nitzschestä inspiroitunut samaten jumalista (Götter) puhuva hölderliniläinen filosofi.
   Tuo Meßkirchin hölderliniläinen näkyi tänään varjona Butlerissa. Luimme Judithin tekstiä niin sanotusti "pedagogisessa mielessä", ja joku väitti, että vain Butlerin tekstejä pidetään vaikeina, juurikin vähättelevästi ja alentavasti. Mutta ylitsepääsemätön vaikeus on vain ajattelun laiskuutta. Tämän sanoin kaikille kuulijoille. Joku kuiskasi korvaani, että on samaa mieltä, "kiitos". Heidegger ansaitsee sen, että joku muistuttaa hänen olleen nero ja että se, joka todella seuraa häntä ja jatkaa metodin viljelemistä pitkin maailmaa luetuissa teksteissä, on samaten ajattelun mestari. Tai enemmän, hän on ajattelun sankari.
   Also sprach Zarathustra
ja Minervan Pöllö nousee,
taas kerran.
   Ajattelun kirkastuessa tuon esiin uuden teesin, jota en häpeäisi esittää iloisen tieteen mestarille, joka ennusti uusien filosofien synnyn. Pian Minervan Pöllö lentää hämärän yllä.

Tietää

Tieto
on tuntea tie.
Siksi kiinteä tieto
on tiedottomuutta,


kykenemättömyyttä
kulkea tuntemaansa,
kohti sitä,
mikä on luontevaa.


Siksi tietää
on tuntea liike
kohti päämäärää,
ei jotakin tässä ja nyt.


Tieto ja informaatio
eivät siksi ole samaa.
Aktiivista, passiivista,
siinä niiden olennainen ero.


Tieto on minussa,
tunteeni,
aistiärsyke on minuun,
mutta maailmassa, jossa minä olen.


Tieto
on kulkea eteenpäin,
ja tietää, minne mennä,
tuntea se nahoissaan,
niin sanotusti.


Tieto
on ihmisen ominaisuus
logos sen alkuperäisessä muodossa,
ei sana, vaan tie
joka sinne ja takaisin on aina sama.