Toinen sukupuoli

Luen Simone de Beauvoirin teosta Toinen sukupuoli. Vaikka ensimmäinen osa vaikuttaakin pelkältä kirjan tärkeyden perustelulta aikalaisille, suosittelen lukemista suuresti, sillä toisen osan alussa alkaa mieletön tykitys, jonka haluaisi valokuvata ja pistää jokaiseen nettikeskusteluun kaikki argumentit kumoavakasi argumentiksi.

Huh, onneksi on olemassa feminismi.

Joitakin asioita tämän kamalan ajanjakson jälkeen. Oikeastaan Heidegger -runoja:

Tyhjyys on pohjaton.

"Elämä on kuolemaa"...

... sanoi Buddha kerran puunsa alla.

Jokainen syntymä tuo rajansa mukanaan,
jokainen ihminen on aina jo loppunsa.

Samsara,
se ikuinen kierto,
jossa kärsimys ei koskaan lopu,
tuo jälleen ja jälleen kaikki ne kerrat,
jossa mikään ei muutu
ja kaikki on samaa.

Vailla todellista tietä
on oleminen vain hamsterinpyörän juoksua.

Kuka tahansa

Voisi olla niin kuin minä olen.
Sillä elää niin kuin minä elän
on olla pelkkää tavallisuutta.

Jokapäiväinen
pitää yllä sanaa
vaivaantunut jutustelu
sen pelkän toisen takia.

Langenneena Helvettiin
on elää siellä ihmisenä,
eikä olla täällä niin,
että todella ymmärtäisi.

--

Esillä olo
on jälkimmäistä,
ennemmin on kaikki käsillä
kuin mikään todellista taidetta.

Käsiltä valuu sormien läpi
oleminen,
ei olevainen,
jota ei ja ei saa koskaan kiinni.

Se sittenkin on
se asia itsessään,
joka pudottaa pois
houkuttelee suuresti.