Marraskuu, ah täysikuu

Ulkona on aika hyisen kylmää. Tuuli riepottaa yhtä kuollutta puuta ikkunalasin takana, ja tulee jotenkin kalvakka olo. Ei se mitään, onneksi on unimaailma.
Meneekö tämä nyt muka opiskelusta? Ei varmaan. Olen sokaistunut suosiosta, enkä enää näe sitä, mitä näin ennen. Olen kadottanut entisen todellisuuden, hypännyt paradigmasta toiseen ihan omin luvin.
Kateuskin kaihertaa mieltä. Tiedän senkin olevan turhaa ja väärin elämääni kohtaan, mutta heikkoluontoisena en mahda itselleni mitään.
Ah, marraskuu, olet niin ilmetty sieluni maisema.