... Ses copains!!!

Ses copains [sekopää], eli minä. Ses copains on sinänsä aivan nerokas sanapari, että se kuvastaa niin minua. Olen sekä sekopää, että ses copains, hänen kaverinsa (tosin ranskassahan tämä todellisuudessa tarkoittaa monikkoa, mutta suomessahan hänen kaverinsa on sama monikossa ja yksikössä, mikä on melkoisen mielenkiintoista, joten voin siis kääntää sanat ses copains tarkoittamaan hänen kaveriaan).

Jaa, todellinen syy siihen, miksi tulin tänne avautumaan, on se, että Anna-Mari antoi minulle vaivaiset 40 pistettä lähtöpisteiksi esseeseen. Kerrassaan surkeaa. Tosin enhän minä nyt mikään äidinkielenopettajien unelma olekaan, kun osaan väärät asiat ja oikeat asiat liian kierolla tavalla, niin, ettei osaamistani oikein koulussa voi palkita. Höh. Olen perseestä kyllä nyt. Voisi sitten edes joku siellä lautakunnassa minua sääliä ja antaa lohdutuspalkinnoksi vaikkapa yhden laudaturin. Olisi kivaa.
No eihän se 40 pistettä nyt mikään huono ole. Sensorien mielestä se vastaa "hyvää" arvosanaa. No, olen sitten "hyvä", en mitään muuta. "HYVÄ"!!! Niin tyhjä ja merkityksetön sana, joka on liian abstrakti mihinkään, ja käytössä ollessaan se on jotenkin aina vajaa. Olen hyvä, siis käyttökelpoinen, johonkin asiaan, vai olenko siis "hyvä" jotenkin muulla tavalla, esimerkiksi hyvä ihminen? Sana "hyvä" ei tarkoita mitään. Tietenkään minun asiani ei tarkoita mitään, se ei tarkoita mitään, että musiikki on elämä, että Helsingin yllä raikaa toisen sielu. Minun sieluni ei tarkoita mitään, sitäkö hän halusi minulle sanoa? Ei ole pahempaa kiusaa pohdiskelijalle, kuin tehdä hänestä "hyvä", yhteiskunnan peruspilari, jossa ei samalla kuitenkaan ole yhtään mitään. Olen peruspossea, tyhjää onteloa tavismassaa, pelkkää "hyvää" kansalaista. Hiton Anna-Mari. Sitten, kun minä olen suuri kirjailija (jossain miljoonannenbiljoonannentuhannensadannenmiljardinmiljoonannessa elämässäni, ehkä), saat katua sitä, ettet arvostanut minua. Sieltä Kirjamessujen päälavalta minä sitten huudan tuskaani siitä, kuinka äidinkielenopettajani ei piitannut minusta, kuinka olin hänelle niin vastenmielistä ja tyhjää, että hän teki minusta pelkkää "hyvää", välinearvollista.
Tein ÄO-testin. Sen mukaan olen 127 pointsin verran fiksu, ja fiksumpi kuin 96,jotain % maailman ihmisistä. Kai tämä minun porukkani sitten on tätä "hyvää", eli perusosaajaa, jolle on yhteiskunnassa käyttöä, mutta jota kukaan ei mihinkään muuhun huoli. Suuri itsesääli alkaa nyt.

Ahh, nyt ovat nämäkin murheet poissa mielestä, ja lukion keskiarvoni nousi 9,4:ään. Ihan HYVÄ se sentään on. Suksikaa konservatiivisesti kuuseen, äikänopet, en pidä teistä enää, sillä kukaan teistä ei ole pitänyt minusta. Nyt yritän taas mennä nukkumaan, hyvää työpäivää minullekin vain, kun joudun heräämään 05.30, ja kello lähenee jo puolta kahta. En saa unta, vaikka olen lopen uupunut. Hitto, olisi pitänyt käyttää näitä "lopen uupunut" sanoja siinä esseessä. Jos Ara nyt saa tietää surkeasta tuloksestani, hän nauraa räkättää minulle suoraan päin naamaa: "Surkimus!". HYVÄÄ YÖTÄ!

Ps.Ses copains... "Ethän sinäkään sano, 'pestä pyykkiä, ole hyve'".