Yksin

Minuun ei voi luottaa, jonkun toisen mukaan. Minä en ole minkään arvoinen, minuun ei kannata ottaa yhteyttä. Minua kannattaaa vain himoita, siinä kaikki. Olen vain viihdettä, jotain, millä tyydyttää itsensä.
Niin kauan olen valehdellut itselleni, niin kauan sulkenut silmäni ilmiöltä, ihmisiltä, joita olen pitänyt ystävinäni. Nyt he sitten junailevat selkäni takana, hyläten, nauraen, juonitellen, jotta jäisin yksin.
Siispä jään, yksin. Olen rankaistu syyttömänä. Kyllä minuun voisi luottaa, kyllä minullekin voisi soittaa, en ole tehnyt mitään väärin. Miksi silti minua kammotaan? Miksi minusta puhutaan valheita? Mitä olen tehnyt?
Anteeksi maailma, rakkaat ystäväni, ehkä entiset. Anteeksi kaikki, että tunsitte minut, että olen teille taakka. En siis enää änkeydy elämään, jään pois junasta, kotiin.
Huomenna herään, yksin.